Terppa!
20.2. 2011
Olen mummu. Olen erittäin iloinen ja onnellinen siitä. Monenlaisia asioita on tapahtunut elämässäni, että olen päässyt tähän päivään. Keväällä täytän 57 vuotta, mutta en tunne olevani sellainen, että ikävuosia tuijottamalla voisi sanoa, että nyt olen vanha. On ollut ajanjaksoja , jolloin tuntemukset ovat olleet toiset. Niistäkin on selvitty. Nyt tuntemukset ovat taas olleet hyviä. Lastenlapset ovat tietysti tuoneet elämään uutta ulottuvuutta ja jatkuvuuden tuntua. Sekös on vahvistanut taas uusille ajatuksille.
Paikka, jossa asun nykyään, on Tampereen Hatanpäässä, ihan Arboreettumin kupeessa. Lähellä on iso ihana puistoalue.Talo, jossa olen vuokralla on rakennettu mummuille. Sinne eivät kaikki pääsekään. Se on sellainen senioritalo, joka on ollut ensimmäinen laatuaan Tampereella. Itse olen nuorimmainen. Taloyhteisössä on myös seurakunnan tilat, lasten neuvola ja päiväkoti. Monenlaista apua ja virikettä on myös saatavilla talosta.
Kun astun ulos ovesta (täällä ovet aukenevat ihan itsestään), tapaan mummuja mammoja ja monenlaisia vanhempia naisihmisiä. Monilla on liikkuminen vaikeaa, selkä käynyt köyryksi.Kasvoilla paljon elämän tuomia uurteita, hauskoja rypytyksiä silmänurkissa. Nämä rouvat tai neidit ovat luultavasti asustelleet täällä kaupungin tuntumassa.Tämä ajatus on tullut mieleen , kun he vieläkin punaavat huulensa, ja ovat muutenkin kovin tarkkoja pukeutummisen suhteen, kun ovat “ihmisten” ilmoilla… kivahan heitä on katsella. Samaa voi myös sanoa herrasmiehistä, he eivät kuitenkaan punaa huuliaan! En ole vieläkään tutustunut moneenkaan, koska olen asunut vasta vuoden verran täällä. Paljon olen kuitenkin miettinyt heidänkin historiaansa, kun Tampereella on tapahtunut niin paljon historian saatossa. Omakin sukutaustani tuo tänne Tampereen seudulle. Kuitenkaan en ole aikoinaan osannut riittävästi ottaa selvää asioista, mutta onneksi jotain sentään.
Tämä talvi on ollut oikein kunnon talvi minun mielestäni. Nautiskelen, kun säät ovat vaihdelleet, ja ei ole ollut sellaista loskatalvea. Lumikin on ollut hieno asia, vaikka työtä se on varmaan teettänyt monille riittämiin. Lämmitys on varmaan ollut ongelmallista toisille pakkaskeleillä. Onneksi siitä on saanut myös nautiskella. Lapset ovat ihan innoissaan, kun on lunta. Myös koirat, joita täällä liikkuu paljon , nauttivat selvästi lumesta. Metsän eläimiä mietin, miten ne nyt osaavat selviytyä, kun on pitkään ollut niin vähälumisia talvia täällä etelä-Suomessa. Lintuja olen käynyt itsekin ruokkimassa puiston laidassa olevalla ruokintapaikalla. Kiva on nähdä ihmisiä lämpimissä pukimissaan posket punaisina ja parta huurussa tuolla puiston poluilla.